Kirjanpitolaki 2016 – analysoi ja dokumentoi muutokset hyvissä ajoin

06.11.2015, Aihe: Blogi | Talouden ammattilaiset

Miika Karkulahti

KHT Miika Karkulahti
KPMG Oy Ab

Hallituksen esitys kirjanpitolain uudistuksesta on annettu lokakuussa 2015. Kokonaisuudistuksen kohteena ollut ja osittain merkittäviäkin uudistuksia kokenut kirjanpitolaki tuo mukanaan rakenteellisten uudistusten lisäksi helpotuksia niin pienten yhtiöiden raportointivelvoitteisiin kuin mahdollisuuksiin noudattaa aikaisempaa enemmän IAS- ja IFRS-standardien mukaisia laskentaperusteita ja periaatteita Suomen kirjanpitolainsäädännön mukaisesti laadituissa tilinpäätöksissä. Lisäksi lakiin tehdyt monet terminologiset ja tekniset uudistukset tuovat nykyistä ja osin vanhaakin lainsäädäntöä lähemmäksi tämän päivän käytäntöjä kirjanpidon toteuttamisessa ja tositeaineiston säilyttämisessä.

Pienten yhtiöiden raportointivelvoitteet helpottuvat

Uudistettu kirjanpitolainsäädäntö tuo mukanaan uudet kokoluokat erillisyhtiöiden ja konsernien tilinpäätösraportointiin. Jo nykyinen kirjanpitolaki sisältää useita helpotuksia pienille yrityksille, nyt pienyritysten kokorajoja nostetaan kuitenkin moninkertaisiksi suhteessa aikaisempaan ns. pieneen kirjanpitovelvolliseen. Tämä tuo mukanaan helpotuksia käytännön tilinpäätösraportointiin. Kolikon kääntöpuolena on se, että tilinpäätöksistä saatava informaatio vastaavasti vähenee ja sitä myötä esimerkiksi ulkopuolisten rahoittajien lisätietopyynnöt saattavat kasvaa. Toki edelleenkin, kuten aikaisemmin, raportoinnissa on huomioitava ja kirjanpitovelvollisen varmistettava, että tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan tilikauden tuloksesta ja taloudellisesta asemasta olennaisuuden periaate huomioiden.

Pienyritysten ei lähtökohtaisesti tarvitse uudistetun lainsäädännön nojalla enää esittää rahoituslaskelmaa tai toimintakertomustaan osana lakisääteistä tilinpäätöstään, toki tämä on edelleenkin mahdollista. Tämän voi odottaa yksinkertaistavan erityisesti pienempien yhtiöiden tilinpäätösten laadintaa. Lisäksi lakimuutos tuo mukanaan merkittävän helpotuksen pienkonserneille, joiden ei tarvitse enää lainsääntöperusteisesti laatia konsernitilinpäätöstä, mikäli yhtiö jakaa varoja osakkeenomistajilleen.

Lakimuutos tuo mukanaan ns. mikroyrityksen käsitteen ja kokoluokat. Tällaisten mikroyritysten raportointivelvoitteet kevenevät merkittävästi aikaisemmasta. Kirjanpitolainsäädännön kokonaisuuteen liitetyllä asetuksella säännellään jatkossa tyhjentävästi ne tiedot, jotka tilinpäätöksen tulee sisältää. Lainsäädäntöön sisällytetyn ns. suojasatamasäännöksen nojalla näin laadittu tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan ilman erillistä kirjanpitovelvollisen suorittamaa harkintaa. Vaatimukset on sisällytetty rakenteellisesti omaan asetukseensa, josta kirjanpitovelvollisen on helppo varmistaa raportoitavien tietojen riittävyys ilman eritasoisia ja eri lainsäädännöissä esitettyjä vaatimuksia. Toki on muistettava, että lainsäädäntöpohjasta johtuen mikroyrityshelpotukset eivät koske säätiöitä, yhdistyksiä taikka asuntoyhteisöjä.

Lähemmäksi IFRS-raportointia

Uudistettu kirjanpitolaki mahdollistaa suuremmille yrityksille mahdollisuuden noudattaa raportoinnissaan nykyistä enemmän kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja. Lainsäädäntöön on tältä osin tuotu mahdollisuudet mm. rahoitusleasing-sopimusten ja sijoituskiinteistöjen käsittelyyn vastaavien IAS 17- ja IAS 40 -standardien mukaisesti. Nämä vaatimukset todennäköisesti lisäävät raportoinnin hallinnollista työtä ainakin ensivaiheessa sellaisissa yhteisöissä, jotka eivät esimerkiksi konserniraportoinnin näkökulmasta ole aikaisemmin tällä tavalla menetelleet omassa raportoinnissaan.

Toisaalta mahdollisuus uusiin arvostusperiaatteisiin tekee yhtiöiden tilinpäätöksistä aikaisempaa vertailukelpoisempia esimerkiksi noteerattujen yhtiöiden tilinpäätösten kanssa. Toki edelleenkin jää eroja. Näin esimerkiksi sellaisten aineettomien hyödykkeiden kirjanpitokäsittelyn osalta, joiden taloudellinen kokonaisvaikutusaika ei ole luotettavalla tavalla määriteltävissä tai taloudellinen vaikutusaika ei ole taloudellisesti rajoitettu. Nämä on edelleenkin poistettava kirjanpitolain mukaan suunnitelman mukaisesti. Tosin poistoaikaa on aikaisemmasta tarkennettu siten, että 10 vuoden poistoaika soveltuu enimmäisrajana, jollei kirjanpitovelvollinen pysty näyttämään muuta taloudellista poistoaikaa. Käytännössä tätä voitaneen tulkita siten, että poistoaika voi olla pidempikin kirjanpitovelvollisen sen niin näyttäessä.

Arkistointivelvoitteet ja kirjanpidon menetelmät muuttuvat

Lakimuutoksen myötä aikaisempi numeroitu ja paperimuodossa säilytettävän tasekirjan laatimis- ja säilyttämisvelvoite poistuu. Lisäksi jatkossa aineiston säilyttäminen niin tilikauden aikana kuin tilinpäätöksen jälkeen voidaan joustavasti toteuttaa sähköisessä muodossa maantieteellisistä rajoista tai järjestelmäratkaisuista riippumatta. Kunhan tämä aineisto on saatettavissa selkokieliseen muotoon vaikeuksitta ja ilman aiheetonta viivettä. Käytännössähän jo nykyisen lain aikana kirjanpidot ja arkistointiratkaisut on toteutettu pääosin sähköisesti, ja eri pilvipalveluiden kautta ministeriöpäätösten mukaisten maantieteellisen rajoitteiden noudattaminen on ollut toisinaan jokseenkin tulkinnanvaraista.

Uusi lainsäädäntö korostaa myös kirjausketjun aukottomuutta ja todennettavuutta, joka ulotetaan koskemaan myös tilikauden aikana annettavia viranomaisraportteja. Uudessa lainsäädännössä kirjausketjun säilymistä korostetaan sanktiouhalla lisättynä kaikissa olosuhteissa. Jatkossa onkin aikaisempaa korostetummin varmistettava, että jos kirjanpitoon tehdään aikaisempiin tilikausiin kohdistuvia muutoksia, on korjausten yhteys aikaisemmin annettuihin raportteihin ja viranomaistilityksiin riittävän selkeä.

Mitä seuraavaksi?

Uudistettu kirjanpitolaki tulee voimaan eduskuntakäsittelyn jälkeen todennäköisesti vuoden 2016 alusta lukien ja sitä on noudatettava tämän jälkeen alkavilta tilikausilta. Uusi kirjanpitolainsäädäntö tuo edellä mainittujen muutosten lisäksi mukanaan myös muita teknisiä ja terminologisia muutoksia. Niin edellä esitetyt, samoin kuin muut mahdolliset muutokset, tulisi kirjanpitovelvollisissa analysoida ja dokumentoida hyvissä ajoin ennen ensimmäisen tilinpäätöksen laadintaa. Näin varmistetaan, että tilikauden aikainen kirjanpito ja siitä laadittava tilinpäätös täyttävät lainsäädännön vaatimukset. Lisäksi hyvissä ajoin tehty eri kirjausperiaatteiden ja arvostusvaihtoehtojen analysointi mahdollistaa tilinpäätösraportoinnin laadun kehittämisen ja itse tilinpäätöksen käytännön laadinnan tehostamisen.

Oliko blogiteksti mielestäsi kiinnostava? Jaa tietoa myös verkostollesi.

Lomakkeen tiedoissa ilmeni virheitä. Tarkistathan virheelliset kentät.

Kirjoita kommentti

Roskakommenttien estämiseksi, syötä kirjaimet oheiseen kenttään.

+ Jaa sivu | Facebook | Twitter | LinkedIn | Sähköposti