Lausunto luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi – maahantuonnin arvonlisäveron peruste

15.05.2018

Verohallinto
Ohjeluonnos 23.4.2018, diaarinumero A65/200/2018

Suomen Tilintarkastajat ry kiittää annetusta lausuntomahdollisuudesta. Esitämme lausuntonamme seuraavaa.

Yhteenveto                           

Ohjeluonnoksessa ohjeistetaan maahantuonnin arvonlisäveron perusteen määrittämistä ja sitä, miten maahantuonnin arvonlisäveron peruste lasketaan eri tilanteissa. Verohallinto on aiemmin antanut ohjeen Maahantuonnin arvonlisäverotusmenettelystä 1.1.2018 alkaen, 28.11.2017, diaarinumero A190/200/2017.

Huomiot

Ohje auttaa verovelvollisia maahantuonnin alv-veron perusteen määrittämisessä. Yleisohjeena se on tavanomaiselle maahantuojalle liian pitkä. Etenkin erikoistilanteita varten ohje on käyttökelpoinen.

Pääsääntöisesti veron peruste saadaan kuitenkin tullauspäätöksestä, jolloin sen laskeminen ei tähänkään mennessä ole ollut kovinkaan haasteellista. Ongelmat yrityksissä ovat liittyneet lähinnä tiedon saantiin eli siihen, että kaikki tullauspäätökset varmasti saadaan eri huolitsijoilta kerättyä veroilmoitusta varten. Tätä helpottaa OmaVeroon saatu kooste kunkin kuukauden maahantuonneista.

Tullausarvon määrittäminen käsitellään ohjeessa lyhyesti pääpiirteittäin.

Tullin jälkikantopäätösten kohdistaminen on ongelmallista (esimerkki 2). AVL 135 a § 2 mom. mukaan maahantuonnin vero kohdistetaan sille kuukaudelle, jona tullauspäätös on annettu. Käsityksemme mukaan myös jälkikantopäätös on säännöksessä mainittu päätös. Tämä todetaan myös hallituksen esityksessä 45/2017 vp. Esimerkki kuitenkin ohjeistaa tekemään korjaukset alkuperäisen kohdekauden tietoihin.

Ohjeen mukaan Tulli alkaa merkitä tullausarvon tullauspäätöksille, vaikka Tulli ei sitä vahvista. Kyse on tällöin unionitavaran tuonti EU:n tullialueelta mutta veroalueen ulkopuolelta kuten Kanariansaarilta ja Jerseystä. Tämä on hyvä uudistus.

Läpi ohjeen siinä on otettu kantaa toimituslausekkeiden merkitykseen tullausarvon ja maahantuonnin arvonlisäveron laskemisessa. Esimerkiksi, että ex works tai FCA‑ehdoin myytyjen tavaroiden kauppahinnassa ei ole kuljetuskustannuksia. Ajatus on hyvä, mutta toimitusehdot (incoterms) eivät määrittele verotusta, ja vaikka tavara olisikin luovutettu ostajalle lähtösatamassa, myyjä on saattanut maksaa rahdin.

Huolintalaskuilla voidaan veloittaa myös sellaisia kustannuksia, jotka eivät liity kiinteästi maahantuontiin, eivätkä ne siten tule maahantuonnin veron perusteeseen. Ohjeessa ei ole näistä yhtään esimerkkiä. Käsityksemme mukaan näitä olisivat muun muassa tietoliikennekulut ja maksupalvelukorvaus (määrä ei tiedossa tullaushetkellä).

Haasteet

Ohjeluonnoksessa ei oteta kantaa yritysten tiedonsaantiongelmiin. Luonnokseen tulisi lisätä maininta maahantuonnin veron perusteen vertailuluvun näkymisestä OmaVerossa. Lisäksi tulisi ohjeistaa mitä yritysten tulee tehdä ja millä tarkkuudella, jos heidän omat tietonsa eivät vastaa vertailulukua. Tämä auttaisi tietojen tarkistamisessa ja täsmäyttämisessä.

Ymmärrettävästi Verohallinto ei voine ohjeessaan ottaa kantaa AVL 71 §:n 2 kohdan palvelujen verottomuuden käytännön ongelmiin. Verohallinto voisi kuitenkin ehkä ohjeessaan todeta, että tarkoitus ei ole tältä osin muuttaa vakiintuneita käytäntöjä.

Luonnoksessa ei oteta myöskään kantaa siihen, mistä maahantuontiin liittyvän palvelun myyjä tietää, onko hänen myyntinsä otettu huomioon maahantuonnin veron perusteessa vai ei. Juuri tästä syystä useat toimijat vakiintuneesti laskuttavat palvelunsa verolla. Verohallinnon toivoisi ohjeistavan, mikä palvelun myyjälle riittää verottomuuden näytöksi.

Helsingissä 14. päivänä toukokuuta 2018

SUOMEN TILINTARKASTAJAT RY

+ Jaa sivu | Facebook | Twitter | LinkedIn | Sähköposti