Hallituksen esitys laeiksi arvonlisäverolain ja Ahvenanmaata koskevista poikkeuksista annetun lain muuttamisesta

19.09.2019

Eduskunta
Valtiovarainvaliokunta/Verojaosto

Yleisesti luonnoksesta

Luonnoksessa hallituksen esitykseksi ehdotetaan, että arvonlisäverolakiin tehtäisiin tavaroiden sisämarkkinakaupan arvonlisäverotuksen yhdenmukaistamista ja yksinkertaistamista koskevan Euroopan unionin yksinkertaistamisdirektiivin edellyttämät muutokset.

Ahvenanmaan maakuntaa koskevista poikkeuksista arvonlisävero- ja valmisteverolainsäädäntöön annettuun lakiin tehtäisiin arvonlisäverolakiin ehdotetuista muutoksista johtuvat lakitekniset muutokset säännösviittauksiin.

Koska erityisesti call off -varastoja koskeva muutos edellyttää yrityksiltä muutoksia nykyiseen tilanteeseen, olisi tärkeätä saada laki mahdollisemman pian vahvistettua.

Kuljetuksen liittäminen tavaroiden ketjumyynnissä

Ketjumyyntisäännös on yksinkertaistamisdirektiivissä kirjoitettu vaikeaselkoiseen muotoon. Hallituksen esityksessä olisi tärkeää selkeyttää säännöksen soveltamisalaa käytännössä.

Luonnoksen hallituksen esitykseksi mukaan arvonlisäverolain 63 c §:ssä säädettäisiin kuljetuksen liittämisestä ketjumyynnissä.

Ehdotetun lain 63 c §:ssä käytetään ”väliportaan myyjä”. Kun direktiivin 36 a artiklassa ja hallituksen esityksen perusteluissa käytetään termiä väliportaan toimija, olisi luontevaa käyttää samaa termiä myös arvonlisäverolaissa.

Säännöksessä käytetään myös termiä ”kuljetettavien tavaroiden myynti”. Koska säännöksessä tarkoitetaan yhteisömyyntiä, olisi luontevaa käyttää termiä yhteisömyynti myös säännöksessä. Uusilla käsitteillä ei ole lisäarvoa lain soveltamisessa mutta aiheuttaa tarpeetonta sekaannusta.

Ehdotuksen 63 c §:stä ei ilmene, voiko väliportaan myyjiä olla yhdessä myyntiketjussa useampia ja voisiko tällöin myös useampi kuin yksi myynti samassa myyntiketjussa olla veroton yhteisömyynti. Lisäksi olisi tarpeen selkeämmin todeta, että säännös koskee myös pitempiä myyntiketjuja kuin vain ABC-ketjuja.

Ketjumyynnissä muutos koskee vain niitä tilanteita, joissa väliportaan toimija kuljettaa tavarat itse tai jonka puolesta kolmas osapuoli kuljettaa tavarat. Tällöin myynti väliportaan kriteerit täyttävälle taholle on yhteisömyynti, jollei väliporras käytä ostossa kuljetuksen lähtövaltiossa annettua ALV-tunnistetta. Lienee selvää, että jos ketjussa ensimmäisenä oleva yritys järjestää kuljetuksen, kuljetus liittyy tähän ensimmäiseen myyntiin ja jos ketjun viimeinen ostaja järjestää kuljetuksen, kuljetus liittyy viimeiseen myyntiin.

ALV-tunniste ja yhteenvetoilmoitus yhteisömyynnin verottomuuden edellytyksenä

Ehdotuksen 72 a §:n mukaan myynnin verottomuuden edellytyksenä on, että verovelvollinen on antanut lain 162 §:n mukaan yhteenvetoilmoituksen. Ehdotetun säännöksen mukaan tämä ei kuitenkaan koske vähäisenä pidettäviä laiminlyöntejä. Koska laiminlyönnin seuraamus on ankara, eikä vähäisyyttä ole kuvattu, olisi aiheellista pidättäytyä direktiivin mukaisessa sanamuodossa. Uuden direktiivin 138 artiklan mukaan verottomuus menetetään, jos verovelvollinen ei voi asianmukaisesti perustella laiminlyöntiään toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla. Laissa voitaisiin käyttää samaa sanamuotoa, jotta verottomuuden menettämisestä ei tule automaatiota laiminlyöntitilanteissa.

Tämä varmistaisi paremmin sen, että verottomuuden epääminen tulisi kyseeseen vain, jos verovelvollinen ei Verohallinnon kehotuksesta korjaa virheellistä tai puutteellista ilmoitustaan. Nyt edellä mainittu direktiivin teksti on hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Call off -varastoihin liittyvä yksinkertaistus

Hallituksen esityksen mukaan lain 18 c §:ssä säädettäisiin tavaran siirtämisestä call off -varastoihin. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin call off -varastojärjestelyn edellytyksistä. Arvonlisäverolain säännös call off -varastojärjestelystä vastaa direktiivin 17 a artiklan sanamuotoa.

Arvonlisäverolaissa ei ole aikaisemmin ollut säännöksiä call off - tai muunlaisia varastoja koskevista yksinkertaistuksista, mutta verotuskäytäntö on Suomessa muodostunut joustavaksi, ja muutos itse asiassa kiristää edellytyksiä.

Hallituksen esityksestä ei selviä, onko call off -varastojärjestelymenettelyn soveltaminen sen soveltamisedellytysten täyttyessä pakottava. Olisi aiheellista säätää siitä, että ulkomainen toimija voi halutessaan valita verovelvollisuuden.

Tuhoutuneita, hävinneitä tai varastettuja tavaroita koskeva 18 d §:n 1 momentin 5 kohta perustuu yksinkertaistamisdirektiiviin, eikä direktiivi anna mahdollisuutta joustaa säännöksestä. Rekisteröitymisvelvoite ja sitä seuraavat myyjän raportointivelvoitteet Suomessa ovat ulkomaalaiselle myyjälle merkittävä seuraamus. Myyjän ilmoituksenantovelvollisuus edellä mainituissa tilanteissa ei ilmeisesti estäisi call off -varastointimenettelyn soveltumista myyjän muihin myynteihin. Raskas menettely ei ole suhteessa tapahtuneeseen myyjästä riippumattomaan tapahtumaan. Tämän vuoksi soveltamisessa pitäisi noudattaa kohtuullisuutta. Tältä osin voisi selkeästi mainita, että jos rekisteröitymisen aiheuttaa esim. tietyn tavaralähetyksen tuhoutuminen, yhteisöhankinnan raportointivelvollisuus koskee vain tätä toimitusta ja muut samaan call off -varastojärjestelyyn ja muiden yritysten kanssa voimassa oleviin call off -varastojärjestelyihin liittyvät myynnit voidaan edelleen käsitellä yksinkertaistuksen mukaisesti.

Helsingissä 18. päivänä syyskuuta 2019

SUOMEN TILINTARKASTAJAT RY

+ Jaa sivu | Facebook | Twitter | LinkedIn | Sähköposti